Etelä-Suomen yli liikkui hidas säärintama lauantaina ja sunnuntaina 3.-4. syyskuuta 2016. Jatkuvatoiminen vedenlaadun mittaus Vantaanjoessa osoittaa, että jokiveden sameus ja kiintoaineen pitoisuus moninkertaistuivat säärintamaan liittyneen rankkasateen ansiosta.
Vettä satoi paikoitellen paljon, sillä Ilmatieteen laitoksen Espoon Tapiolan havaintoaseman mittariin kerääntyi 60 mm vettä, ja tutkahavaintojen perusteella paikoitellen satoi vielä enemmän. Suurimmat sateet olivat ohitse jo sunnuntaiaamuna, mutta Vantaanjoen vedenpinta jatkoi tuolloin reipasta nousua. Jokivedenpinta nousi rankkasateen ansiosta kokonaisuudessaan yli 50 cm ja oli huipussaan vasta sunnuntaina klo 18, jonka jälkeen pinta alkoi laskea
Sadeveden valunta maata myöden jokeen vie aikaa, jota kutsutaan viipymäksi. Pienet vesistöt reagoivat lyhyen viipymän takia nopeasti rankkasateisiin.
Joissa kiintoaines on veden mukana kulkeutuvaa maata ja muita hiukkasia. Jätevesikuormitus, levät sekä maalta ja jokiuomasta liikkeelle lähtevä materiaali nostavat kiintoainespitoisuutta. Lähes koko elokuun 2016 Vantaanjoen kiintoainespitoisuus on ollut alle 50 mg/l. Tämän vuoden ensimmäinen syyssade nosti pitoisuuden alle vuorokaudessa tasosta 25 mg/l arvoon, joka oli enimmillään 200 mg/l. Tämä pitoisuuden huippulukema mitattiin sunnuntaina iltapäivällä. Suuri kiintoaineen ja sameuden vaihtelu on jokivesistöille tyypillistä ja liittyy yleensä sadantaan ja joen vesimäärän vaihteluun.
Suomen ympäristökeskus (SYKE) on seurannut Vantaanjoen vedenlaatua vuodesta 2010 lähtien jatkuvatoimisella sensorilla, jonka toiminta käynnistettiin Itämeren maiden välisessä pilottihankkeessa. Veden optiseen mittaukseen perustuva laite rekisteröi tietoa veden laadusta hyvin tiheään eli tunnin välein ja tiedot lähetetään SYKEn tietokantaan kerran vuorokaudessa.
Automaattisen mittauslaitteiston etuna on, että nopeat muutokset jokiveden laadussa saadaan havaittua lähes reaaliajassa. Sensori mittaa veden sameutta, josta lasketaan kiintoainespitoisuus. Lisäksi sensorin avulla seurataan muutoksia jokiveden ravinnepitoisuuksissa.
Joista Itämereen valuva ravinnekuorma lasketaan jokiveden ravinnepitoisuuden ja joen virtaaman perusteella. Perinteisesti ympäristöhallinnossa on kerätty vedenlaatunäytteitä suurimmista joista ja analysoitu niistä ravinnepitoisuudet laboratoriossa kaksi kertaa kuukaudessa. Harva näytteenotto heikentää Itämereen päätyvän kiintoaine- tai ravinnekuormituksen arvioinnin tarkkuutta, jos pitoisuusvaihtelut eivät tule kaikilta osin otetuksi huomion näytteenotossa.
Tutkimuksissa on osoitettu, että jatkuvatoiminen vedenlaadun seuranta tuottaa paljon tarkempaa tietoa jokia myöden mereen päätyvästä kuormituksesta, kuin perinteinen harva näytteenotto.
Vantaajoen jatkuvatoiminen havaintoasema on toiminut hyvin, mutta sen toiminta ja ylläpito jatkossa on epävarmaa resurssien puuttuessa.
