Aika ottaa myös mikrobit suojeluun

Elämän kuudesta pääryhmästä mielenkiintomme ja katseemme kohdistuu usein vain kahteen: kasveihin ja eläimiin.

Loput neljä pääryhmää eli kuntaa muodostavat kuitenkin sekä geneettisesti, että biomassan perusteella meille suurin osin näkymättömän, mutta elintärkeän enemmistön maapallon elämästä.

Nämä usein unohdetut neljä kuntaa eli bakteerit, arkeonit, sienet ja alkueliöt ovat välttämättömiä muiden lajien hyvinvoinnille ja selviytymiselle. Yhteistä niille on koko: suurin osa niistä on mikroskooppisen pieniä. Lähes näkymättömät mikrobit ohjaavat kuitenkin lähes kaikkea eliöiden käyttäytymisestä niiden ruoansulatukseen ja vastustuskykyyn.

Tästä huolimatta mikrobiomin merkitystä eliöyhteisöille ei vielä aina ymmärretä luonnonsuojelussa, eikä mikroskooppisten elämänmuotojen uhanalaisuutta juuri edes seurata. Uusimmassa IPBES:n Global Assesment –raportissa mikrobit mainitaan yhden ainoan kerran.

Luonnonsuojelu onkin vahvasti vinoutunut makrobeihin päin. Useimmiten luonnonsuojelujärjestöjen ja -hankkeiden materiaalin tähtinä toimivat läheissukulaisemme, selkärankaiset nisäkkäät. Mikrobitutkijan näkökulmasta tämä on kuitenkin melkoista narsismia.

Tutkimusrahoitusta myös löytyy helpoiten pörröisille ja isosilmäisille lajeille, kuten Conservation biology –tiedelehdessä 2010 julkaistussa tutkimuksessa todetaan. Katse tulisi kuitenkin suunnata seuraavaksi meille vieraisiin lajeihin, joita paljaalla silmällä harvemmin näkee, koska ihmisen toiminta on uhka myös näkymättömän luonnon monimuotoisuudelle.

Maankäytön muuttuminen, ympäristön kyllästyminen antibiooteilla ja ilmastonmuutos osallistuvat yhdessä mikrobien ja mikrobiyhteisöjen käynnissä olevaan massasukupuuttoon. Aikaisemmin on ajateltu, ettei bakteereista edes voisi tulla uhanalaisia, mutta käsitys on muuttunut toiseen suuntaan tutkimustiedon karttuessa.

Tiedelehti Naturessa jo vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että omassa suolistossamme elävä bakteeriyhteisö on jo muuttunut sukupolvi sukupolvelta kukoistavasta Amazonin sademetsästä teollisen köyhäksi ja suolisto-ongelmat kasvaneet samaa tahtia diversiteetin katoamisen kanssa.

Mitä tällä sitten on tekemistä luonnonsuojelun kanssa? Uhanalaisen kasvin suojelua tehostaa, kun tiedetään minkä sienilajin kanssa se muodostaa molemmille hyödyllisen kokonaisuuden eli sienijuuren. Joidenkin kasvien siemenet eivät lähde edes itämään ilman sieniystäviään.

Hyönteisillä puolestaan bakteeri-infektio voi olla siunaus, sen suojellessa hyönteistä muilta taudinaiheuttajilta ja lisätessä jälkeläisten määrää. Toki tämän lisäksi mikroskooppisilla lajeilla on myös itseisarvo ekosysteemiemme selkärankana – tuottajina ja hajottajina.

Luonnonsuojelubiologiassa olisikin tärkeää huomioida yhden suojeltavan makroskooppisen lajin lisäksi sille ominaiset sisäiset ja ulkoiset mikrobiyhteisöt ja löytää tätä kautta uusia lähestymistapoja suojelutoimintaan. Harppaus on tällä kertaa isosta pieneen, mutta hyödyt mittaamattomia.