Särkänniemen surullisenkuuluisat delfiinit ovat saaneet viime päivinä paljon julkisuutta, kun ne pitkän jahkailun jälkeen päätettiin siirtää salaa kreikkalaiseen eläinpuistoon. Tampereen pormestari ilmoitti haluavansa Särkänniemeltä selvityksen ja Helsingin Sanomat löysi jopa kriisiviestinnän asiantuntijoita puimaan sotkua.
On tietysti hyvä, että delfiinien hyvinvointi kiinnostaa. Mutta eikö niiden saama huomio ole täysin ylimitoitettua verrattuna siihen, miten vähän uhanalaisista luonnonvaraisista eläimistä keskustellaan?
Muutoslehdessä julkaistiin hiljattain Itämeren pyöriäisistä kirjoittamani artikkeli. Tämä delfiinimäinen pikkuvalas on Itämeressä äärimmäisen uhanalainen: alkuperäisestä jopa 25 000 yksilön populaatiosta on jäljellä noin 450 yksilöä. Muun muassa kalastus, ympäristömyrkyt ja elinympäristöjen häiriintyminen uhkaavat hävittää nekin.
Edes murunen Särkänniemen delfiinien julkisuudesta olisi pyöriäisille tarpeen. Miksei kokonaisen lajin tai populaation tulevaisuus ole vähintään yhtä suuri uutinen kuin neljän yksilön?
Yhtenä syynä on varmasti pyöriäisen tuntemattomuus – meillähän on delfinaarioita, ei pyörinaarioita – ja tietty värittömyys. Viihdettä janoavan ihmisen näkökulmasta pyöriäinen on kuin delfiinien valjumpi maalaisserkku. Villit ilmahypyt eivät kuuluu perusilmeeltään vakavamman pyöriäisen tyyliin, vaikka sekin on erittäin älykäs ja leikkisä laji. Jos Itämeressä eläisikin delfiinejä, suojeltaisiinko niitä innokkaammin?
Toisaalta ihmiselle on tyypillistä kiinnostua yksittäisistä kohtaloista enemmän kuin laajoista ongelmista. Asia on ilmaistu osuvasti kirjailija Eeva Kilven runossa:
Kolme sudanilaista vallankumouksellista
on teloitettu ampumalla tänään iltapäivällä,
sanottiin juuri kun olin leikkaamassa
illalliseksi paistamaani munaa, yhtä kolmesta.
—
Kolme on hätkähdyttävä luku.
Mahtuu tajuntaan paremmin kuin massamurha.
Yllättäen Itämeren pyöriäispopulaatio ei olekaan tarpeeksi pieni, sillä 450 on liian suuri luku, jotta sen käsittäisi yksilöinä. Myös pyöriäisten kohtaamat uhat ovat vaikeasti hahmottuva ongelmien vyyhti. Niiden sisäistämisen sijaan toimittajien on paljon vaivattomampaa keskittyä muutamaan delfiiniin, joista pitää tietää lähinnä nimet. Yleisölle Särkänniemen johto on yksinkertaisempi syntipukki kuin koko Itämeren valtioiden väestö, joka on osaltaan vaikuttanut pyöriäisten uhanalaistumiseen.
Suojelu silti harvoin etenee ilman julkista keskustelua ja yleisön painostusta. Etenkin monimutkaisia, kansainvälisiä ongelmia on puitava kyllästymiseen asti ennen kuin mitään tapahtuu. Esimerkiksi Itämerellä olisi vihdoin saatava voimaan pohjaverkkokielto ainakin pyöriäisen tärkeimmillä lisääntymisalueilla.
Suomessa alkoi eilen ASCOBANS-kokous. ASCOBANS on Itä- ja Pohjanmeren pikkuvalaiden suojelusopimus, jonka Suomikin on allekirjoittanut. Kokouksen tavoitteisiin kuuluu uusista suojelutoimista sopiminen. Asialistalla on kalastuksen ja ympäristömyrkkyjen ohella muun muassa vedenalaisen melun ja räjähtämättömien ammusten aiheuttama vaara. Kaikki pyöriäistä uhkaavat tekijät aiheuttavat ongelmia myös monille muille lajeille, ja niiden ratkaisu tekisi Itämerestä ihmisellekin viihtyisämmän.
Pidä Saaristo Siistinä ry:n projektipäällikkö Hanna Haaksi kuvasi alla olevan videon viikko sitten Etelä-Ruotsissa. Toivottavasti ASCOBANS-kokous näkyy uutisissa ja suojelutoimia saadaan edistettyä. Videolla näkyvän kohtaamisen ei nimittäin tarvitsisi olla Itämerellä niin harvinainen.