David C. Harvey on eloisa luennoitsija. Hän kävelee edestakaisin Seefeldin kongressikeskuksen Olympia-hallin korokkeella ja elehtii käsillään kuin suuryrityksen toimitusjohtaja konsanaan. Valkokankaalle on heijastettu kartta, joka kuvaa Suomen ja Norjan rajaa Käsivarren Lapissa. Harvey osoittaa kartalta kolme tärkeää pistettä: rajapyykki 303B:n sekä Haltitunturin kaksi huippua. Ensin mainittu on Suomen korkein kohta, joka sijaitsee 1324 metriä merenpinnan yläpuolella. Haltin tunturiryhmän varsinaiset huiput sijaitsevat Norjan puolella. Kahdesta kartalla näkyvästä huipusta Hálditšohkka on matalampi: sillä on korkeutta 1331 metriä. Haltin korkeampi huippu, Ráisduottarháldi, nousee 1361 metriin (tietolähteestä riippuen 1365 metriin).
Terästäydyn tuolillani. Olenhan 200-päisen maisematutkijoiden konferenssin ainoa suomalainen osallistuja, ja Harvey on arvostettu historiallisen kulttuurimaantieteen professori Exeterin yliopistosta.
Harvey kertoo seuranneensa suurella mielenkiinnolla, miten norjalainen Kaivuonon (Kåfjord) kunta aikoo lahjoittaa Suomelle 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi Hálditšohkkan. Mikäli hanke toteutuu, 6.12.2017 jälkeen koulujen kirjat ja kartastot menevät uusiksi. Siirtämällä valtioiden välistä rajaa Norjan puolelle 40 metrin verran Suomen korkein kohta nousisi seitsemän metriä, eikä se enää sijaitsisi latistavasti rinteessä, vaan uljaasti oikealla tunturihuipulla.
Lahjaidea virisi jo viime vuoden lopulla norjalaisen Bjørn Geirr Harssonin toimesta. Julkisuuteen se ponnahti heinäkuussa, kun asia eteni Norjan pääministerin pöydälle. Aiheesta uutisoivat muiden muassa Washington Post, New York Times, the Guardian sekä tietenkin kotoinen Yleisradiomme. Hankkeella on oma Facebook-sivu, joka on kerännyt jo lähes 17 000 seuraajaa sitten perustamisensa 8.12.2015. Tykkääjien määrä nousee jatkuvasti.
”Haltin huipun lahjoittamisella on valtava kannatus sekä norjalaisten että suomalaisten parissa”, Harvey siteeraa the Guardianin artikkelia. No jaa, minä ajattelen. Ensi alkuun koko idea kuulosti lähinnä vitsiltä — tai piruilulta, sillä onhan Norjalla mistä lahjoittaa. Antaisivat sitten vaikka oikean vuoren, ei mitään tunturia.
Itse asiassa Harveylla on ollut samansuuntaisia mietteitä. ”Norja kuitenkin pitää Haltin korkeimman huipun itsellään”, hän sanoo viitaten jälleen karttaan. ”Miksi?”
Tuon kysymyksen avulla pääsemme pureutumaan asian ytimeen. Harveyn luennon aiheena on nimittäin se, miten eliitti muokkaa ja hyödyntää maisemaan liittyvää kulttuuriperintöä tavoitellessaan omia tulevaisuuden päämääriään.
Onko Norjan lahja hyvän tahdon ele vai itsekästä imagon rakentamista?
Harvey kertoo saamelaisten vastustavan hanketta. ”Heidän mielestään Haltia ei voi lahjoittaa, sillä se ei kuulu kenellekään”, hän sanoo. Halti on saamelaisille pyhä, se on enemmän kuin pelkkä tunturin laki. Se on osa heidän identiteettiään, eikä sellaista asiaa kuin identiteetti voi toinen omistaa, myydä tai antaa lahjaksi.
Pieni kaivelu asian tiimoilta paljastaa, että vaikka Haltin lahjoittaminen ärsyttää saamelaisia, mitään suurta hanketta vastustavaa kansanliikettä ei ainakaan vielä ole vireillä. Yksittäisiä kannanottoja sen sijaan löytyy. Norjan Saamelaiskäräjien jäsen Beaska Niillas on todennut, että alue on ryövätty saamelaisilta, ja se kuuluisi lahjoittaa takaisin saamelaisille. Aili Keskitalo, Norjan Saamelaiskäräjien presidentti, puolestaan toivoo, että jos rajaa siirretään Haltin kohdalla, niin voitaisiin tehdä muuallakin. Raja nimittäin haittaa saamelaisten arkea, sillä se luo keinotekoisen esteen Norjan ja Suomen saamelaisten väliselle yhteistyölle. Saamelaiset eivät olleet mukana päättämässä rajalinjasta, vaikka he asuttavat aluetta rajan molemmin puolin. Suomen puolella asuvat saamelaiset eivät ole vielä ottaneet julkisesti asiaan kantaa.
Käytännössä Hálditšohkkan lahjoittaminen ei juurikaan aiheuttaisi muutoksia saamelaisten, norjalaisten tai suomalaisten elämässä. Se on symbolinen ele, joka varmasti on saanut alkunsa halusta ilahduttaa naapuria merkkipäivänä. Norjalla lienee parempiakin PR-valtteja hihassaan.
Siinä professori Harvey on kuitenkin oikeassa, että Haltin huipun lahjoittaminen loukkaa saamelaisten oikeuksia, mikäli heidät jätetään asiassa huomiotta. Haltihan on saamelaisille merkityksellisempi kuin suomalaisille. Tai norjalaisille. Vaikka rajan siirtäminen näyttää kartalla pieneltä muutokselta, siihen sisältyy suuria kysymyksiä. Kenelle maa oikeastaan kuuluu? Millä taholla — jos millään — on oikeus tehdä lahjoitus, ja kuka sen voi vastaanottaa? Jos Haltista todella tulee Suomen korkein tunturi (koska sitä se ei vielä ole), pilaako ”huiputtajien” tungos saamelaisten pyhän paikan? Mikä Halti oikeastaan on: yksi Kaledonidien matalimmista vuorista? Tarunomaisen etäinen kolkka Suomen kartalla? Haltijoiden asuinsija? Vain mielikuvitus on rajana, ja hyvä niin.
Lahjanannosta ei ole täyttä varmuutta. Sen luovuttamisen edessä on ainakin yksi iso este: Norjan perustuslaki, jossa valtio määritellään ”jakamattomaksi”. Vastaanottamisen vaikeudesta arvatenkin vastaa suomalainen byrokratia.