Muutto ja työläs rakennus- tai remontointiurkka on vihdoin ohi, odotettua perheenlisäystä on tulossa ja lastenhuone on sisustettu valmiiksi. Juuri kun alat tuntea olosi kotoisaksi, ikävä totuus lyö vasten kasvoja: naapuri onkin meluisa häirikkö, joka ei kunnioita yksityisyyttäsi tai edes tonttirajoja. Ja tietysti sillä on vapaana juoksenteleva pelottavasti sähisevä kissa.
Kuulostaako tutulta?
Ehkä ei, sillä ihmismaailmassa suurin osa naapureista tulee keskenään toimeen vähintään viileän sivistyneesti. Monille pesiville linnuille yllä kuvattu on sen sijaan arkipäivää. Linnunpönttöjä ripustetaan pihoihin onneksi jo melko ahkerasti, mutta muualla kuin pöntöissä pesivät lajit jäävät vähemmälle huomiolle.
Keskellä pihaani oli pitkään hiekkakasa, joka syntyi kasvihuoneen perustusten kaivuun yhteydessä. Kasa jäi paikalleen vuodeksi, sitten toiseksi, kolmanneksi ja neljänneksikin. Se oli keskellä kulkuväylää ja painui jo ensimmäisen vuoden aikana keskeltä littaan reunojen kohotessa ympärille valliksi. Lumitöiden teko oli hankalaa. Silmä tottui, mutta takaraivossa pieni ääni muistutti, että onhan tuo aika hullun näköinen.
Aluksi saatoin syyttää vain omaa ja mieheni laiskuutta, mutta myöhemmin tilanne mutkistui, kun pihassa viihtyvä punarintapari keksi kasan olevan hyvä pesäpaikka. Niin se ilmeisesti olikin, koska keskeisestä sijainnista huolimatta huomasin pesinnän vasta emojen jo ruokkiessa poikasia. Pesä oli rakennettu tuuhean heinätupsun alapuolella olevalle kielekkeelle, jonka vierestä kävelimme päivittäin. Punarinta ei ole helpoimmin häiriintyviä lintulajeja, mutta epäilemättä olimme rasittavia naapureita. Talon remontin takia porasimme, naulasimme ja sirkkelöimme muutaman metrin päässä pesästä harva se päivä. Pesän löydyttyä yritimme kyllä kiertää sen vähän kauempaa ja pitää pienempää meteliä. Pian poikaset lähtivät yhtä vaivihkaa kuin olivat ilmestyneetkin.
Kasaa emme sinä vuonna ehtineet enää siirtää, mutta seuraavana keväänä sen hävittäminen tuli jälleen puheeksi. Kuvittelimme olevamme liikkeellä hyvissä ajoin, mutta vielä mitä. Kurkistus heinätupsun alle osoitti, että pesä oli täynnä pieniä turkoosinvärisiä munia. Kasa oli ja pysyi, sillä loppukesä meni taas muissa hommissa.
Tänä keväänä päätimme kasan saavan oikeasti lähteä. Jälleen uskoimme olevamme ajoissa, mutta niin oli myös kevät. Päätöstä seuraavana päivänä huomasin kasan lähellä punarinnan, jolla oli nokassa kuiva lehti. Vanha pesä oli lähes maatunut eikä punarinta ollut vielä ehtinyt rakentaa uutta, joten tartuin lapioon ja leikkasin kielekkeen pois. Lintu seurasi puuhaani huolestuneen oloisena. Siirsin kielekkeen kottikärryllä tontin reunalle sopivaksi katsomaani paikkaan, mutta koko komeus lysähti kasaan.
Ainahan punarinnan laulussa on surumielinen sävy, mutta tällä kertaa se kuulosti riipaisevalta.
Tilasimme kaivinkoneen levittämään punarintojen tärvellyn kotikasan ja olimme suunnitelleet, että samalla lähtisivät myös pihalle levittäytyneet viitapihlaja-angervopuskat (Suomessa haitallinen vieraslaji). Kasan levitys hoitui, mutta kevät on kiireistä aikaa pihanrakennustöissä. Kun olimme saaneet alustavasti sovittua jonkinlaisesta aikataulusta puskien suhteen, huomasimme angervojen keskellä kasvavassa raidassa kaksi sepelkyyhkyä sekä niiden keskeneräisen pesän. “Sepelkyyhky hylkää pesän herkästi”, sanottiin internetissä. Lähempi tarkastelu osoitti, että sepelkyyhkyjen lisäksi raivattavalla alueella näytti pesivän mustapääkerttuja, talitiaisia ja – kuinkas muuten – punarintapariskunta.
Luovutimme. Mieheni soitti kaivinkoneurakoitsijalle ja ilmoitti, että meille on ilmaantunut muita kiireitä, katsotaan tilannetta uudestaan heinäkuussa. Osoitin pientä paheksuntaa hänen selitystään kohtaan. Rakennus- ja metsähommissa ei välttämättä osata kiinnittää huomiota lintujen pesinnän häiriintymiseen, ja minusta asiasta olisi ollut hyvä mainita mahdollisen naureskelunkin uhalla.
Sepelkyyhkyt ja talitiaiset saivat poikasensa maailmalle, mutta kovaonniset punarinnat menettivät omansa kissan suihin. (BirdLifen mukaan kissat tappavat Ruotsissa noin 7 miljoona ja Englannissa 27 miljoonaa lintua joka kesä. Suomessa määrä lienee melkein Ruotsin luokkaa.) Olin Saksassa melkein koko kesäkuun, minkä takia pihanmuutostyöt jäivät kuitenkin jälleen tauolle. Muutama päivä ennen kotiinpaluuta mieheni lähetti minulle valokuvan. Siinä on hautova sepelkyyhky. Pariskunta mieltyi pesäpaikkaansa niin kovasti, että palasi uusintakierrokselle.
